Akvarelli vie mukanaan !
Syksyllä 2013 päätin alkaa opetella maalamaan akvarelliväreillä . Opiskelin ammatillisessa täydennyskoulutuksessa Vantaalla Variassa taiteilija Saara Kiurun opastuksessa. Yhtenä aiheena oli akvarelli.
Sen jälkeen olen tutkinut tapoja ja tekniikoita lukemattomista kirjoista. 2014 opiskelen lisää Helsingin työväenopistossa Maija Blomqvist-Haurun opastuksella. Kirjat lainaan ja luen yhä uudelleen..
|
Opetellessani olen huomannut, että akvarellimaalaus on hauskaa. Taidemuotona se on paljon ilmaisuvoimaisempaa, kuin olin etukäteen ajatellut! Laadukkaat materiaalit tietysti auttavat hyvään lopputulokseen pääsyssä.
|
Sivu etenee taitojeni kehittymisen ja harrastuksen jatkumisen mukaan. Uusimmat teokset ovat alimpana. Ensimmäisen vuoden teoskuvat ovat tässä alla. Syksystä 2014 uusi kuvadiasarja alimmaisena.
Ajatuksiani vesiväristä
Nyt saatuani mahdollisuuden ajan kanssa uppoutua rauhassa opiskelemaan tätä materiaalia, olen iloinen valinnastani. Aiemmin jostain syystä vähän ylenkatsoin näyttelyissä vesivärimaalauksia. Johtuneeko se siitä ikiaikaisesta asiasta, että mitä ei ymmärrä, sitä ei siedä.
Kuitenkin olin aina ihaillut kuvituskuvien laajaa tyylien kirjoa käsittämättä, että useimmiten kyse oli vesivärien käytöstä eri tavoin. Hiljalleen kiinnostukseni heräsi syvemmin. |
Erityisesti Amos Anderssonin museon Metsäretki-näyttelyn muutamat, Suomen Pankin omistamat, japanihenkiset työt saivat minut jostain syystä pysähtymään. Silloin se ajatus taisi herätä ja "sai hetkensä" kun nuorempi lapsi aloitti koulun ja jäin vuorotteluvapaalle. Samalla aloitin syyskauden pituisen täydennyskoulutuksen, jossa yhtenä aiheena oli akvarelli. Sain silloin tädiltäni lahjaksi pienen rasian taiteilijalaatuisia värinappeja.
|
Aloitin nettitutkimukset ja kirjastoelämän. Lainasin kaikkea eteensattuvaa aihetta sivuavaa. Tutkin ja tutustuin, lukemalla, pohtimalla, katsomalla. Kävin näyttelyissä ja katsoin kirjoista kuvaselostuksia. Erityisesti hyödyksi on ollut youtuben monenkarvaiset opastus- ja vinkkivideot.
Hiljalleen tutustun myös apuaineisiin. Ostin arabikumia uusiopaperin pintakäsittelyä varten. Vanhastaan tuttuja ovat monet muussakin taiteessa hyödylliset vahakäsittelyt ja suolakiteet ym. Seuraava oppimisenpaikka on arabikumin "otto omaksi", eli soveltaminen omaan tyyliin. Se vaatii kokeiluja ja uskallusta. Opastusta on vain erityisen hankala löytää. Siis ei muuta kuin pellepeloton-asenteella eteenpäin.
Hiljalleen tutustun myös apuaineisiin. Ostin arabikumia uusiopaperin pintakäsittelyä varten. Vanhastaan tuttuja ovat monet muussakin taiteessa hyödylliset vahakäsittelyt ja suolakiteet ym. Seuraava oppimisenpaikka on arabikumin "otto omaksi", eli soveltaminen omaan tyyliin. Se vaatii kokeiluja ja uskallusta. Opastusta on vain erityisen hankala löytää. Siis ei muuta kuin pellepeloton-asenteella eteenpäin.
Erään vesivärimaalauksen tarina kuvin ja sanoin
Tokoinrannassa huhtikuun lopulla kokeilin "livenä"
luonnostelua, valokuvausta ja maalausta. Työväenopiston maalauskurssin ollessa tauolla haluan haastaa itseäni. Toukokuussa luonto on mielestäni parhaimmillaan. Ajattelin palata myöhemmin kesällä tähän samaan kohteeseen ja seurata sekä tallentaa muutoksia.
Kaikkia kokemuksia ei mitenkään saa maalattua, kuten ehkä huomaat valokuvista toiselta "istunnolta" kohteessa. Tuolloin huomiostani kilpaili monet eri seikat, olosuhteet ja tekijät.
luonnostelua, valokuvausta ja maalausta. Työväenopiston maalauskurssin ollessa tauolla haluan haastaa itseäni. Toukokuussa luonto on mielestäni parhaimmillaan. Ajattelin palata myöhemmin kesällä tähän samaan kohteeseen ja seurata sekä tallentaa muutoksia.
Kaikkia kokemuksia ei mitenkään saa maalattua, kuten ehkä huomaat valokuvista toiselta "istunnolta" kohteessa. Tuolloin huomiostani kilpaili monet eri seikat, olosuhteet ja tekijät.
Kamera kannattaa pitää näköjään taskussa jatkossakin. Kokemus oli hauska ja yllättäväkin. Seuraavalla kerralla muistan myös sen lierihatun päähäni. Ymmärrän nyt paremmin näkemiäni "maalari maisemassa" teoksia. Myös sunnuntaimaalari saa näyttää taiteilijalta. Siihen on olemassa ihan oikeasti ja vahvasti käytännön syyt!
Hedelmäasetelma-akvarelli (16.5.2014)
Pikkupöydän takana on nojatuolin selkä. Sen varaan nostettu harjanvarsi pitää vilttiä taustana. Ahtaissakin tiloissa saa väliaikaisen studion pystyyn kun käyttää mielikuvitusta. Jalkojeni alle laitoin vielä aivan matalan pikkujakkaran, niin istuma-asento oli "optimaalinen" ja rento. Taukoja pidin usein.
|
Piirsin erittäin säästeliäästi hedelmien hahmot ja taustan poimutuksia paperille H-kynällä. Vain melonia jouduin hieman kumittamaan. Paperi on karkea, 2 sivusta liimattu A4-blokki, jonka paino 250g. En kostuttanut sitä mitenkään ennen työn aloittamista. Se käpristyi melko vähän.
Erityisesti etukäteen viehätti ajatus ananaksen maalaamisesta, koska sen pintarakenne on niin omalaatuinen. Päädyin pikkutarkan toisintamisen sijaan kuitenkin enemmän sävyjen kirjon tallentamiseen. Muutenkin tässä asetelmassa halusin ennemmin tutkia valon vaikutusta väripinnan rakentamiseen. Värin etsimisen aloitin maltillisesti. Silmiä siristellen hain hedelmästä vaaleimman kohdan sävyn. Kaikkein kirkkaimman kohdan jätin maalaamatta. Taustan päätin tehdä jo seuraavassa vaiheessa hyvin löysin rantein.. Sillä aikaa ensimmäinen maalikerros oli jo ehtinyt kuivua sopivasti ja saatoin jatkaa yksityiskohtiin. Melonin kuviot oli yllättävän helppo maalata, kun oikea sävy löytyi. Kokeilin sävyä ensin irtopaperiin. Ohuita laseerauksia käyttäen tein varjopinnat ja heijastukset hedelmiin. Tuntuu, että olisin voinut vielä jatkaa työtä. Nyt kuvaa katsoessani haluaisin lisätä jonnekin vähän jotakin, mutta toisaalta joskus on vain annettava työn puhua omaa kieltään ja osata lakata työstäminen. Se on oikea ratkaisu, ellei halua kokeilla.. Voihan aina yrittää pestä edellisiä kerroksia pois ja jatkaa hieman sävyttyneeltä pinnalta uudelleen. Sehän on vain hauskaa kokeilua ja leikittelyä! Oppiminen vaatii juuri sitä. Täytyy vain olla rohkea. Aina voi ottaa uuden paperin tai kääntää tämän ympäri ja kokeilla jotain muuta.. Haluankin rohkaista ihmisiä kokeilemaan jotain ilman ennakkoajatuksia. Joka kerta ei todellakaan voi onnistua, mutta kuinka opettavia ne harharetket voivatkaan olla! Jokin uusi idea voi saada alkunsa juuri siitä. Ja mitä sitten tapahtuukaan..! |
Pidän tosi paljon pienestä 12 värin matkarasiasta. Tämän maalauksen tein niillä. Lisäksi ostin pienen valmiin harmaan, jota käytin tosi vähän. 12 värinapilla on hauska tehdä omia sekoituksia. Siinä piilee vesivärimaalauksen viehätys minulle! Olen aina ihastellut lasten kykyä tehdä estottomia ja upeita väriseikkailuja. Nyt vihdoin olen päässyt siihen riemuun mukaan.. Siveltimiä kannattaa hankkia vain muutama peruskoko aluksi. Mutta osta laatua! Tämän yllä esitellyn työn tein käyttäen vain yhtä sivellintä. Se on kokoa 12, teräväkärkinen mutta pyöreä, varresta kolmikulmainen ja ehdottomasti minun suosikkisiveltimeni tällä hetkellä! Sillä tein myös edellisen Tokoinranta-maalauksen. Voit nähdä sen matkavaruste-kuvassa. Huomaa samassa kuvassa oleva kätevä kukkasuppilo. Työnnä varsi kanteen alakautta, niin voit jatkaa työtä vaikka heti kotiin päästyäsi. Älä säilytä sivellintä siinä, vaan kuivata se ilmavasti.
Voikukat leikkipuistossa; ulkoilmamaalausta
Olen nyt kokeillut enenevästi ulkona maalaamista. Hiljalleen siinäkin löydän oman tavan tehdä.
Ötökät ja irtonainen tuulessa liikkuva materia osaa välillä häiritä.. Keskittymiskykyä vain lisää ja homma toimii. Jopa leikkipuiston nurmikentällä.
Likinäköisyydestäni on apua suuresti, kun pitää hahmottaa muotoja ja sävyjä vaikkapa luonnosteluvaiheessa. Otan vain lasit pois silmiltä! Yhtään ei tarvitse siristellä. Silmän ilmejuonteet kiittävät.
Paperia en muuten esikäsitellyt mitenkään, askarteluhyllyn peruslehtiöpaperi painoltaan 150g. Maalasin aika kevyellä vedellä, niin paperi ei juurikaan käpristelllyt. Aurinko ja leuto kesätuuli kuivattivat osaltaan jälkeä samantien. Se asetti myös omanlaisia haasteita maalaushetkessä. Myös paperista takaisin silmiin heijastuva valo oli shokeeraavan kirkasta. Ymmärrän vanhoissa kuvissa maalareilla näkemieni auringonvarjojen ja suurilieristen hattujen merkityksen siis nyt oikein hyvin!
Ötökät ja irtonainen tuulessa liikkuva materia osaa välillä häiritä.. Keskittymiskykyä vain lisää ja homma toimii. Jopa leikkipuiston nurmikentällä.
Likinäköisyydestäni on apua suuresti, kun pitää hahmottaa muotoja ja sävyjä vaikkapa luonnosteluvaiheessa. Otan vain lasit pois silmiltä! Yhtään ei tarvitse siristellä. Silmän ilmejuonteet kiittävät.
Paperia en muuten esikäsitellyt mitenkään, askarteluhyllyn peruslehtiöpaperi painoltaan 150g. Maalasin aika kevyellä vedellä, niin paperi ei juurikaan käpristelllyt. Aurinko ja leuto kesätuuli kuivattivat osaltaan jälkeä samantien. Se asetti myös omanlaisia haasteita maalaushetkessä. Myös paperista takaisin silmiin heijastuva valo oli shokeeraavan kirkasta. Ymmärrän vanhoissa kuvissa maalareilla näkemieni auringonvarjojen ja suurilieristen hattujen merkityksen siis nyt oikein hyvin!
Syksyllä 2014 Malmilla
Yritän ottaa kuvan sekä alkuperäisestä kohteesta että maalauksestani, mikäli kuva perustuu johonkin konkreettiseen. Huomaa, että kuvakulma saattaa olla hieman eri, eli kuvat eivät tarkoituksella ole "yksi yhteen" otettuja.
30.10.2014 aiheena oli värimuunnokset. Alkuperäinen kuvio ja värimalli otettiin kangastilkusta. Vapaan sommittelupiirroksen päälle vedettiin 5-6 osiota, joita alettiin "värittää". Maalauksessani kaarevat linjat vasemmalta oikealle 1.alkuperäisen kankaan alue (jota minulla ei ole) 2.alkuperäisiä sävyjä vastaavien värien alue 3.komplementti- eli vastavärien alue 4.vastakohtaisten valöörien alue (tummasta tulee vaalea) 5.vastakohtaisten puhtausten alue (kirkasta haalennetaan ja päinvastoin) 6. alkuperäisen kankaan värit. Nämä vaiheet käytyään on helpompi ymmmärtää ja hallita värin sekoitusta ja päästä haluamaansa lopputulokseen nopeammin. Tämä harjoitus on kirjasta Themes and projects in arts and design, Frederick Palmer. Osioon 5 ajattelin lisätä valkoiselle alueelle aivan haaleanvaalean siniharmaata, koska mielestäni keskiosa kaipaa lisää kontrasteja ja sävyjä.
13.11. kubistisesti käsittelimme aihetta 'tila' ja ideat otettiin oman elämän tärkeistä kiintopisteistä, kuljettujen pysäkkien näkymistä tai asuttujen paikkojen vapaasta sommittelusta. Ensi kerralla jatkan vielä Sinistä unta, kun muut maalaavat vielä tarkkoja piirroksiaan. Tällä kerralla annoin värin viedä ja se oli vapauttavaa.